Pääraide

Eletään Vietnamin sodan ja Kennedyn salamurhan jälkeistä aikaa, ja vallitsee suuri tyytymättömyys, joka laukaisee hippiliikkeen ja kasvavan underground-kulttuurin.

Underground-kustantajia erottaa vakiintuneista kustantajista se, että lehtien sisällöstä, toimituksesta ja julkaisusta vastaa yleensä yksi ja sama henkilö tai pieni ryhmä sarjakuvapiirtäjiä. Eikä sisältökään noudata mitään tiettyjä sääntöjä. Underground-lehdillä, kuten Zap Comicsilla ja Chequered Demonilla, on provosoivaa sisältöä, jossa on paljon seksiä, huumeita, väkivaltaa ja poliittista satiiria. Underground-sarjakuvista on myös tullut voimakas työkalu orastavalle feminismille Yhdysvalloissa. Sarjakuvien tekijät, kuten Sherry Flenniken, Aline Kominsky ja Trina Robbins, käyttivät underground-sarjakuvien vapautta tuottaakseen ensimmäiset feministiset sarjakuvat, jotka olivat tarkoituksella provosoivia ja seksuaalisesti eksplisiittisiä. Wimens Comixista tulee feministinen kamppailulehti sarjakuvamuodossa.

Yksi San Franciscon Haight Asburyn underground-sarjakuvaliikkeen johtavista hahmoista on Robert Crumb, jota nykyään pidetään nerona. Crumb kirjoittaa nyt klassikkona tunnetulle Zap Comix -lehdelle, joka on menestynyt vaihtoehtoisissa piireissä Yhdysvalloissa. Robert Crumbs saavuttaa kapinallisen aseman ja hänestä tulee monien roolimalli 1960-luvulla. Tukholman lelumuseossa on useita esimerkkejä Robert Crumbin töistä. Yksi Crumbin ihailijoista on ruotsalainen monipuolinen taiteilija Jan Lööf, joka loi kulttisarjan "Felix", joka on selvästi Crumbin työn inspiroima. Myöhemmin hän luo sarjoja, kuten Ville, Bellman ja tv-sarjan Scrap Nissestä ja hänen ystävistään.

Yhdessä Konstfacks-kollegansa Carl Johan de Geerin kanssa hän on myös ikonisen tv-sarjan "Tårtan" takana.

Vuonna 1975 Lööf matkustaa San Franciscoon etsimään idoliaan, erakko Crumbia, ja yhdessä he luovat sarjan. Lööf kirjoittaa tarinan ja Crumb piirtää. Sarja on ollut kauan kadoksissa, mutta se löydetään sattumalta ja on nykyään ainutlaatuinen dokumentti ajastaan. Osittain siksi, että se on ainoa yhteistyö ruotsalaisen sarjakuvantekijän ja Robert Crumbin välillä, ja osittain siksi, että se osoittaa selvästi Crumbin merkityksen ruotsalaisen underground-sarjakuvan kehitykselle.

Nykyinen feministinen sarjakuva-aalto Ruotsissa ja ruotsalaiset kustantajat, kuten Kartago ja Galago, eivät luultavasti olisi olleet olemassa ilman hippiliikettä ja San Franciscosta kotoisin olevia underground-sarjakuvia. Mutta ensimmäinen ruotsalainen underground-lehti syntyi jo kauan ennen Galagoa ja Kartagoa. Puss-lehden takana on provokaattori, väittelijä ja kommunisti Lars Hillersbergs. Puss-lehteä voidaan pitää sekä underground-sarjakuvana että poliittisena manifestina. Pääkirjoituksen mukaan tavoitteena on alusta alkaen olla epämukava ja epämiellyttävä. Syytökset lehden pornografisuudesta ja uhkaukset oikeustoimista ovat seuranneet Pussia vuosien varrella, ja provokaatiot ja poliittiset kiistat ovat juuri sitä, mitä Hillersberg ja Puss-lehti etsivät. Puss on ensimmäinen lehti Ruotsissa, joka julkaisee Robert Crumbia ja hänen sarjakuviaan. Tällä tavoin siitä tulee katalysaattori kokonaiselle itsenäisten ruotsalaisten sarjakuvantekijöiden sukupolvelle.

Pussia julkaistiin vain hieman yli 20 numeroa vuosina 1968–1973. Mutta monet merkittävät kulttuurihenkilöt onnistuvat antamaan panoksensa monin eri tavoin. Esimerkiksi Carl Johan de Geer, Marie Louise Ekman ja Karin Frostensson.