Pääraide

Ruotsalaisen sarjakuvan menestys ja kehitys liittyvät itse asiassa suoraan suosittuun ruotsalaiseen kioskiin. Tuolloin kioski oli sosiaalinen kohtaamispaikka ja kokoontumispaikka lähes jokaisessa Ruotsin kaupungissa. Se oli myös erinomainen sarjakuvien esittelytila. Kustantajat olivat tästä tietoisia ja tekivät kaikkensa tehdäkseen kansista mahdollisimman myyviä.

Sodanjälkeisenä aikana Ruotsissa vallitsi yhdysvaltalaismyönteinen ilmapiiri, ja monet amerikkalaiset sarjakuvat menestyivät. Villi länsi -teemaiset sarjakuvat olivat erityisen suosittuja. Jopa suositut sarjakuvat, kuten Fantomen, myyvät paremmin cowboy-aiheisella kannella. Villi länsi ja Prairieserien ovat nostalgisia klassikoita tältä ajalta. Tälle ajalle on ominaista myös naiivi maailmankuva, eikä sarjakuviin, joita nykyään pidettäisiin karkeasti rasistisina, reagoida tuolloin.

Myös metsäperinteitä noudattavat sarjakuvat nousevat suosituiksi. Esimerkiksi Torsten Bjarren vuonna 1941 luoma 113 Bom ja vuonna 1952 luoma Oskar julkaistaan muutaman vuosikymmenen ajan. Muut tältä ajalta peräisin olevat sarjakuvat säilyvät pidempään. Åsa-Nisse ja Kronblom ovat esimerkkejä. Kronblom on myös nykyään yksi maailman vanhimmista yhä olemassa olevista saman perheen piirtämistä sarjakuvista. Ensimmäinen oikea sarjakuva Ruotsissa, jolla oli yhtäläisyyksiä moderniin sarjakuvaan, on Mikki Hiiri.

Mutta vasta vuonna 1948 Ruotsi saa ensimmäisen oikean sarjakuvansa modernissa mielessä. Silloin kustantaja Hemmets Journal julkaisee Kalle Anka & Co:n ensimmäisen numeron. Sisältö on pääosin peräisin Walt Disneyn Sarjakuvista ja tarinoista, ja siitä tulee välittömästi Ruotsin myydyin sarjakuva. Kalle Anka & Co:n ensimmäinen numero vuodelta 1948 on erittäin harvinainen ja haluttu. Tukholman lelumuseon näyttelyssä on esillä yksi parhaiten säilyneistä kopioista.

Suunnilleen samaan aikaan kuin Kalle Anka & Co, lanseerataan toinen ruotsalainen sarjakuvaklassikko, Seriemagasinet. Yhdistämällä erilaisia lännenelokuvia ja seikkailusarjakuvia siitä tulee nopeasti menestys. Alusta alkaen viidakkosarja Kilroy hallitsi lehteä, mutta pian mukaan lisättiin myös dekkarisarjoja, kuten Kerry Drake ja Steve Roper. Ruotsalainen erikoisjulkaisu oli Nils Egerbrandtin vitsisarja Mickel ja Mackel.

Vuonna 1949 Stålmannen sai oman sarjakuvansa Ruotsissa, ja vuonna 1950 julkaistiin ruotsinkielinen versio Batman – Läderlappen och Fantomenista. Kalle Anka & Co, Stålmannen och Fantomen -sarjakuvalehti, asetti standardin Ruotsissa, ja heille annettiin koko, 17x25 cm, noin 32 sivua ja kansi. Ja tätä muotoa käytetään laajalti edelleen tänäkin päivänä.