Pääraide

Ensimmäiset leikkiautot tehtiin peltilevystä, joka muotoiltiin, juotettiin yhteen ja maalattiin käsin. Renkaat ja valot olivat usein valettuja, ja peitetyissä autoissa oli oikeasta lasista tehdyt ikkunat. Suurissa ja hienoissa autoissa oli myös toimivat ohjauspyörät ja kellokoneisto, jota voitiin vetää. Jos ne laittoi lattialle, ne pystyivät ajamaan itseään suurissa ympyröissä, kunnes virta loppui. Tai ehkä kunnes ne ajoivat vanhempien varpaiden yli? Aluksi oli myös pieniä, yksinkertaisia leikkiautoja, joita katukauppiaat myivät halvalla. Jotkut niistä valmistettiin yksinkertaisilla keinoilla kierrätetystä peltipurkkien peltilevystä.

1930-luvulla luokkaerot pienenivät jonkin verran, ja tämä oli havaittavissa myös lelumaailmassa. Hienoimmat leikkiautot katosivat, aivan kuten monet yksinkertaisemmat mallitkin, kun taas keskihintaluokka kasvoi. Nyt peltiautot kohtasivat kilpailua myös painevalettujen leikkiautojen kanssa, joiden valmistus oli huomattavasti halvempaa. Jouluksi 1934 Ruotsissa lanseerattiin sekä amerikkalainen Tootsietoys että brittiläinen Dinky Toys. Kun lelutuotanto vilkastuu uudelleen ensimmäisen maailmansodan jälkeen, autot valmistetaan paljolti samalla tavalla kuin ennenkin, vaikka ne tietysti näyttävätkin moderneilta. Mutta tähän mennessä niitä ei enää valmisteta vain Saksassa, vaan kaikkialla länsimaissa.

Toisen maailmansodan jälkeen painevaletut leikkiautot ovat vallitsevia ja malleista tulee parempia ja realistisempia. Täältä löytyy isän VW, opettajan Austin ja musta Mercedes-taksi. Suuriin peltiautoihin asennetaan akkukäyttöiset sähkömoottorit, ja niitä valmistetaan nyt yhä enemmän Japanissa. Leluautoja valmistetaan myös Ruotsissa varhaisessa vaiheessa. Ne on yleensä valmistettu puusta, mutta on myös pieniä, senttimetrin pituisia tinasta valettuja autoja. Vuonna 1927 Skoglund & Olsson Gävlessä alkaa valmistaa suuria, raskaita autoja valuraudasta, ja 1930-luvulla RS-Toys Tukholmassa valmistaa Dinky Toysin kaltaisia autoja.