Pääraide

Mekaanisilla leluilla on pitkä perinne, joka juontaa juurensa 1500- ja 1600-lukujen jousikäyttöisiin automaatteihin. Monet niistä valmistettiin Nürnbergissä, Saksassa, ja alue oli pitkään tämän tyyppisen tuotannon keskus.

1900-luvun alussa Nürnbergissä oli yli sata tehdasta, jotka valmistivat mekaanisia leluja vain ohuesta peltilevystä tai puusta. Peltilevy rei'itettiin, kohokuvioitiin ja maalattiin käsin. Myöhemmin otettiin käyttöön erityisiä painomenetelmiä, jotka nopeuttivat tuotantoa ja tekivät leluista yksityiskohtaisempia. Aluksi jousia käytettiin hammaspyörien liikkeelle saamiseen, ja lelu piti vetää avaimella.

1890-luvulla ilmestyivät ensimmäiset sähkölelut, ja kolmekymmentä vuotta myöhemmin alettiin käyttää pieniä kuivakennoparistoilla toimivia sähkömoottoreita lelujen liikuttamiseen. Samoihin aikoihin ilmestyivät ensimmäiset 220 V:n vaihtovirralla toimivat sähköjunat, mikä olisi nykyään mahdotonta kuvitella. Sekä elektroniset lelut että vauhtipyörämoottoreilla (vetovoimalla) toimivat lelut ovat erittäin suosittuja. Nykyään useimmat liikkuvat lelut toimivat paristoilla.

Ja myös Ruotsilla on tällä hetkellä omia valmistajiaan, vaikkakin niitä on vähän. Noin vuonna 1893 perustettu Enköpings Leksaksfabrik on yksi niistä. Aluksi he valmistivat pääasiassa pienoismalleja erilaisista taloustavaroista, mutta kysynnän kasvaessa he aloittavat myös yksinkertaisemmilla käsinmaalatuilla peltileluilla, kuten hevosilla ja ajoneuvoilla. He avaavat myös oman lelukaupan, mutta se suljetaan vuonna 1915, kun ensimmäisen maailmansodan vuoksi he eivät voi tuoda terästä Englannista. Kungsörissä sijaitseva Ulricehamns bleckkärlsfabrik valmistaa myös peltileluja, ja täällä Tukholman lelumuseossa on useita sieltä peräisin olevia leluja.

Myös Ruotsilla on omia mekaanisten lelujen valmistajiaan, vaikkakin niitä on vähän. Mutta Saksassa on huomattavasti enemmän valmistajia. Yksi suurimmista on Ernst Paul Lehmann Patentwerk, joka perustettiin vuonna 1881, ja noin vuonna 1920 siellä työskenteli yli 800 ihmistä. Lehmanin leluille on ominaista monimutkaiset, nerokkaat mallit, jotka on patentoitu huolellisesti. Lelut on aina valmistettu peltilevystä, joka on painettu tai käsinmaalattu yksityiskohtaisesti ja värikkäästi.

Yksi Lehmanin suosituimmista leluista on Klätterapan, jota valmistettiin suuria määriä 1950-luvulle asti. Lehmannin leluissa on usein koomisia ja surrealistisia elementtejä. Ne voivat olla mitä tahansa ajoneuvoista, eläimistä ihmisiin, kuten moottoripyöräilijöihin tai steppaajiin. Lehmannin hahmoista on useita esimerkkejä stereotyyppisistä ja rasistisista. Tietoisuus muista kulttuureista on usein vähäistä tällä hetkellä, ja tuntematonta pelätään. Nykyään tiedämme paremmin, ja voi olla vaikea ymmärtää paljon siitä, mitä tuotettiin.

Lehmanin tuotanto vähenee, mutta jatkuu toisen maailmansodan aikana, huolimatta jatkuvasta peltilevypulasta. Sodan päätyttyä jäljelle jäänyt takavarikoidaan. Tehdas kuitenkin rakennetaan uudelleen silloiseen Länsi-Saksaan, ja he alkavat valmistaa myös muovileluja. Lehmann Gross Bahn -junat, tai kuten niitä kutsutaan myös Big Railway -juniksi, tulevat olemaan suuri menestys Amerikan markkinoilla. Vuonna 2007 tunnettu Märklin osti Lehmann Gross Bahnin (LGB).

Lehmanin leluille on ominaista monimutkaiset ja nerokkaat mallit. Huomattavasti halvempi versio peltileluista on niin kutsutut pennilelut.

Nämä ovat peltileluista valmistettuja miniatyyrileluja, joita valmistettiin suuria määriä pääasiassa vuosien 1890 ja 1930 välillä. Kohderyhmänä ovat suuret köyhien ihmisten ryhmät, joilla ei ollut varaa ostaa kalliimpia leluja. Euroopan teollistumisen edetessä monet ihmiset muuttavat kaupunkeihin, ja elämä on usein monille vaikeaa, ja suuria slummeja syntyy.

Näistä yksinkertaisista leluista tuli suosittuja alhaisen hintansa ansiosta, ja niitä kutsuttiin pennileluiksi juuri siksi, että hinta oli yksi penni, joka vastasi tuolloin yhtä kymmentä öringiä Ruotsissa.

Useimmat pennilelut valmistettiin Saksassa, mutta myös Japanissa vuosina 1940–1950. Ne ovat tunnistettavissa yksinkertaisesta, pienestä koostaan ja ohuesta peltilevystä valmistetusta tuotannostaan. Niitä on saatavilla tuhansina eri malleina, kuten autoina, lentokoneina, veneinä, nukkekodin kalusteisina ja eläiminä.

Lontoossa Penny Toys -leluja myyvät yleensä köyhät katukauppiaat, jotka puolestaan ostavat niitä edullisesti suuria määriä tukkukauppiaalta. Ruotsissa Penny Toys -leluja myydään enimmäkseen paikallisilla markkinoilla.

1960-luvun puolivälissä muovi alkoi vallata yhä enemmän ja enemmän alaa, ja materiaali mullisti leluteollisuuden, ja kiinnostus mekaanisiin peltisiin leluihin väheni. Niitä kutsuttiin Penny Toys -leluiksi juuri siksi, että hinta oli yksi penni.